Keho ja mieli yhdessä

Jooga on kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka perustuu kehon ja mielen keskinäiselle yhteydelle. Jooga, jossa tehdään fyysisiä harjoituksia, on hathajoogaa. Sanskritin kielisessä hatha-sanassa ha tarkoittaa aurinkoa tai miehistä energiaa (jang) ja tha kuuta tai naisellista energiaa (jin). Jooga (yui) viittaa näiden yhdentymiseen.

Joogaharjoitus muodostuu kolmesta osatekijästä: fyysisistä harjoituksista (asanoista), tietoisen hengityksen harjoituksista (pranayama) ja ohjatusta rentoutumisesta.

Joogaharjoituksessa ei edetä helpoista liikkeistä vaikeisiin, vaan siinä keskitytään kuuntelemaan omaa kehoa ja sen antamia viestejä. Keho elää nykyhetkessä ja on rytmiltään hidas; mieli on nopea ja voi olla sekä menneessä että tulevassa. Mielen liike pyritään rauhoittamaan kehon kautta: keskittämällä mieli kehon kuuntelemiseen.

Hengitys vie mielen hiljaisuuteen

Harjoitus tehdään hitaasti hengityksen tahdissa. Hengitys on sydämenlyöntien ohella elämämme luotettavin rytmi. Kun löydämme sopusoinnun hengityksen jatkuvan rytmin kanssa, se voi vähitellen opettaa meille, kuinka päästä takaisin mielen alkuperäiseen hiljaisuuteen, alamme vähitellen luoda yhteyttä tietoisuutemme sisältöön.

Harjoituksessa olemme läsnäolevasti mukana liikkeessä ja liikkumattomuudessa; pyrimme pakottomasti tyynnyttämään mielen harhailevan liikeen. Se johtaa rentoutumiseen. Syntyy rauhallinen, tietoinen läsnäolo.

Jooga

• lisää kehon liikkuvuutta
• kohentaa kokonaisterveyttä ja fyysistä kuntoa
• opettaa tietoista rentoutumista
• lisää keskittymiskykyä
• tukee kehon ja mielen tasapainoa
• johdattaa kohti syvempää itsetuntemusta
• ohjaa kohti mielenrauhaa ja sisäistä hiljaisuutta sekä tietoista läsnäoloa.

Joogaharjoituksen kautta voimme oppia hyväksymään omat rajamme, olemaan rehellisiä pyrkimyksessämme tehdä parhaamme ja tyytyväisiä, olipa lopputulos mikä tahansa.

Joogan juuret ovat tuhansien vuosien päässä Intiassa. Ensimmäiset maininnat ovat vanhoissa Veda-kirjoituksissa (1500-1200 eKr.). Varhaisia joogakirjoituksia ovat myös Upanisadit (900-600 eKr.) ja Bhagavad Gita - Herran laulu (noin 200 eKr.). Joogan tärkein kirja Joogasutra ilmestyi noin 200 eKr. filosofi Patanjalin kirjoittamana. Joogasutra muodostaa joogan oppimisen ja opettamisen filosofian perustekstin.

Fyysisillä harjoituksilla eli asanoilla ei noihin aikoihin vielä ollut kovin merkittävää osuutta. Yhdeksännellä vuosisadalla ilmestyi intialaisen Nathamunin kirjoittama kirja Yogarahasya - Joogan salaisuus. Se korosti ruumiin tärkeyttä ja harjoituksia. Noin vuonna 1100 ilmestyi Hathayoga Pradipika - Pieni lamppu. Se valaisee hathajoogaa. Tämä kirja antaa täsmällisiä asana- ja pranayamaohjeita (asento- ja hengitysohjeita). 

Intiassa on kehittynyt monia joogasuuntauksia. Intialainen brahmini, jooganopettaja Krishnamacharya (1888-1989) vaikutti voimakkaasti joogan kehitykseen. Krishnamacharyan ja hänen oppilaittensa myötä jooga levisi länteen 1900-luvulla. Oppilaat kehittivät oppimaansa joogaa eri suuntiin, syntyi esim. iyengarjooga, Pattabhi Joisin astangajooga ja Desikacharin vinijooga.

Krishnamacharyan oppilas, ranskalainen Gerard Blitz (1912-1990), Euroopan Joogaunionin perustaja, on vaikuttanut Suomen Joogaliiton opettaman hathajoogan sisältöön.

Nykyisin hathajoogan lajeja on monia, mutta kaikkien päämäärä on sama: kehon ja mielen hallinnan kautta edistää terveyttä ja hyvinvointia.